Aidalle nojaamisen filosofiasta
”Ei Venäjä hyökkää muihin maihin. Venäjä vain yksinkertaisesti nojaa raja-aitoihinsa. Jos aita kaatuu, Venäjä valuu seuraavalle laidalle ja ryhtyy nojailemaan vuorollaan siihen. Jos aita kestää, Venäjä ei paisu sen yli, vaan jatkaa nojailua ja rynkyttelee aitaa kaikessa ystävyydessä”
Nimettömän venäläisen elokuvaohjaajan (Kanava 1/2009) näkemys on herkullinen. Terävä heittolaukaus kiteyttää jotain olennaista historiallisesta ja nyky-Venäjästä.
Nyky-Venäjän nojailu- ja rynkyttelyopin perustana toimii käsite 'lähiulkomaat'
Käsite lanseerattiin poliittiseen retoriikkaan 1990-luvulla, kun sosialististen neuvostotasavaltojen puskurivyöhyke katosi –luojan kiitos- historian hämärään. Venäjän retoriikassa neuvostotasavallat muuttuivat lähiulkomaiksi erotuksena ”kaukoulkomaista”, jotka olivat kyseisen ajattelun mukaan aitoja ulkomaita. Näiden väliin jäivät entiseen etupiiriin kuuluneet Itä-Euroopan maat, lähinnä Varsovan liiton maat.
Lähiulkomaiden ”keksiminen” oli loistava poliittinen veto. Se jos mikä auttaa ulkopuolisia ymmärtämään, miksi esimerkiksi Baltian maat, erityisesti Viro ja Latvia, ovat Venäjän toistuvien ja aggressiivisien parjauskampanjoiden kohteena? Neuvostoliitto on kuollut ja kuopattu pari vuosikymmentä sitten, mutta siitä huolimatta nojailuperinne jatkuu? Miksi?
Jos haluaa olla inhorealisti, niin ovatko lähiulkomaat mitään muuta kuin 2000-luvun vaatteisiin ja aatteisiin luotua etupiiriajattelua. Puhdas ja neutraali uusi käsite toisin kuin negatiivisia kaikuja aiheuttava etupiiri- tai voimatasapainoajattelu.
Faktisesti kyse lienee samasta asiasta.
Käsitteen nerokkuus perustuu siihen, että sen avulla pystytään Venäjän sisäpolitiikassa hämärtämään ja kyseenalaistamaan Neuvostoliitosta itsenäistyneiden valtioiden legimiteetti. Lisäksi se auttaa luokittelemaan ne poikkeaviksi oikeista ulkomaista eli ”kaukoulkomaista”.
Takaportti jää avoimeksi puuttua tarvittaessa lähiulkomaiden sisäisiin asioihin, jos ja kun Venäjän omat kansalliset intressit sitä edellyttävät.
Kun suora puuttuminen ja vaikuttaminen eivät enää tule kysymykseen, on Venäjä käyttänyt ”moraalisen oikeutensa ja vastuunsa” keppihevosena ahkerasti venäjänkielisen väestön asemaa lähiulkomaissa, pyrkinyt vaalimaan jääräpäisesti neuvostoajan yksisilmäisiä historiantulkintoja ja käynyt järjestämällistä mis- ja disinformaatiosotaa.
Baltian maat ovat oivallinen viholliskuvan kohde monessa mielessä. Ei vähiten sen vuoksi, että suuri enemmistö kokee Neuvostoliiton hajoamisen olevan juuri Baltian maiden syytä.
Suurvallan pirstoutuminen ja hegemonisen aseman heikentyminen on jättänyt syvän trauman varsinkin läntisen etupiirin eli Baltian maiden menettämisen suhteen. Baltian maiden NATO-jäsenyys on omalta osaltaan lisännyt taipumusta harjoittaa irrationaalista raja-aitoihin liittyvää ”nojailupolitiikkaa”.
Nojailun näkyvin muoto on liittynyt jatkuviin mis- ja disinformaatiokampanjoihin, jotka ovat perustuneet tietoisen vastakkainasettelun luomiseen. Kampanjat ovat keskittyneet ensisijaisesti historiantulkintojen eroavaisuuksien ylikorostamiseen ja venäjänkielisen vähemmistön asemasta huolehtimiseen, mutta kysymys kuuluu, ovat ne olleet kampanjan todellinen funktio vai jokin muu?
Venäjän yksinapainen, ohjatun demokratian mukainen julkisuusmonopoli on mahdollistanut yhtäältä poliittisesti ohjatut julkisuuskampanjat ja toisaalta sillä on ollut käytettävästi riittävät tiedot, taidot ja resurssit levittää haluttua sanomaa. Räikeimmillään kampanjat ovat sisältäneet täydellistä harha- ja epätietoa, tietojen vääristelyä ja räikeimmillään suoria valheita. Tilannetta ei ole auttanut se, että Baltian maissa on esiintynyt vastaavanlaisia ala-arvoisia ylilyöntejä.
Hyvä esimerkki niin Venäjän kuin Viron poliittisesti ohjatusta disinformaatiokampanjasta oli ns. patsaskiista pronssisoturista. Dosentti Alpo Juntunen (TS 10.5.2007) on esittänyt mielenkiintoisen teorian patsaskiistasta. Hänen mukaansa venäläiskansalliset piirit tahtoivat patsaskiistan kautta tuoda esiin yhä syvenevän Venäjän ja Viron välisen vastakohtaisuuden. Venäjälle oli suuri yllätys, miten voimakkaasti ja itsepäisesti Viron hallitus halusi tehdä eroa entiseen valloittajaan. Patsaan siirrolla ennen ns. voitonpäivää Viron hallitus näytti linjansa ja toi asian kansainväliselle areenalle. Viro osoitti EU- ja Nato -jäsenyyden käytännön hyödyn, jolloin Putinin hallinnolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa Venäjän etujen vastaiseksi kehittyvä kansainvälinen kiista.
Lähiulkomaiden nojailun muut muodot ovat liittyneet talous-, kauppa- ja energiapolitiikkaan. Kauppasaarrot, tuotteiden boikotit tai maahantulokiellot, yritysten toiminnan vaikeuttaminen, energia- ja öljyntoimitusten keskeyttäminen jne. ovat taattuja vaikuttamiskeinoja. Varsinkin energiatoimituksilla pelaaminen on osoittautunut mitä parhaimmaksi painostuskeinoksi.
Kaukasuksen lähiulkomaihin on sovellettu nojailun lisäksi kovempaa rynkyttelyä. Ääriesimerkki on Georgia kesällä 2008, jossa etupiiriajattelu koki uuden renessanssin kiihkeän Georgian vastaisen propagandan ja aseellisen puuttumisen muodossa.
Venäjän reaktio lähiulkomaita kohtaan noudattaa pitkää historiallista jatkumoa. Venäjän tai Neuvostoliiton etupiirin supistuminen tai laajentuminen on aina tapahtunut askel askeleelta. Raja-aitoihin nojailua tai rynkyttelyä on jaksettu tehdä vuosikymmeniä, jopa tarvittaessa vuosisatojen ajan. Joskus tuntuu, ettei mikään ole muuttunut tässä suhteessa.
Lähiulkomaat ja kaukoulkomaat ovat eri asemassa Venäjän politiikassa. Mikä lieneekään Suomen asema tässä ajattelussa? Tämä johtaa vaikean kysymyksenasettelun juurelle:
Onko Suomi lähiulkomaa, kaukoulkomaa vai jotain siinä välissä? Etupiiriä vai ei? Entä kannattaako Suomen hoitaa Venäjä-suhteensa kahdenkeskisesti vai EU:n kautta?
Baltian maat valitsivat välittömästi tilaisuuden tultua NATO- ja EU-jäsenyyden. Nykyistä(kin) Venäjän nojailua seuratessa ei voi kuin onnitella täydellisestä historiallisen momentumin, hetkeen tarttumisesta ja käyttämisestä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Niinpä.
Kokemusperäistä tietoa asiasta seuraavissa linkeissä
sanoituksia: http://www.hotigloo.com/pr/hi009.pdf
musiikki mukaan: http://www.myspace.com/santtukarhu
Timo Aro:"Nyky-Venäjän nojailu- ja rynkyttelyopin perustana toimii käsite ’lähiulkomaat’
Käsite lanseerattiin poliittiseen retoriikkaan 1990-luvulla, kun sosialististen neuvostotasavaltojen puskurivyöhyke katosi –luojan kiitos- historian hämärään. Venäjän retoriikassa neuvostotasavallat muuttuivat lähiulkomaiksi erotuksena ”kaukoulkomaista”, jotka olivat kyseisen ajattelun mukaan aitoja ulkomaita. Näiden väliin jäivät entiseen etupiiriin kuuluneet Itä-Euroopan maat, lähinnä Varsovan liiton maat.
Lähiulkomaiden ”keksiminen” oli loistava poliittinen veto. Se jos mikä auttaa ulkopuolisia ymmärtämään, miksi esimerkiksi Baltian maat, erityisesti Viro ja Latvia, ovat Venäjän toistuvien ja aggressiivisien parjauskampanjoiden kohteena? Neuvostoliitto on kuollut ja kuopattu pari vuosikymmentä sitten, mutta siitä huolimatta nojailuperinne jatkuu? Miksi?
Jos haluaa olla inhorealisti, niin ovatko lähiulkomaat mitään muuta kuin 2000-luvun vaatteisiin ja aatteisiin luotua etupiiriajattelua. Puhdas ja neutraali uusi käsite toisin kuin negatiivisia kaikuja aiheuttava etupiiri- tai voimatasapainoajattelu.
Faktisesti kyse lienee samasta asiasta."
Oliko tuolla käsitteellä myös laajempaa merkitystä? Lähiulkomaathan liittyivät Latviaa, Liettuaa ja Viroa sekä Ukrainaa lukuunottamatta IVY:yn, joista viimeinen kuitenkin ratifioimatta osallistui IVY:yn. Tarkoituksena oli luoda jonkinlainen forum, jolla Neuvostoliiton aikaisia asioita selvitettiin, myös muita kuin turvallisuuspoliittisia. Venäjän federaatio myi vuosia energiaa 1/3-1/2 -alennuksella, jota yhdysvaltalaiset vaativat lopetettavaksi siksi, että sille itselleen liittolaisineen säisi enemmän markkinaehtoista ostettavaa, kun maksukyvyttömät lähiulkomaat maksaisivat vähemmän.
On tietysti melko helppoa poimia kokonaisvaltaisesta käsitteistöstä yksi pinsetillä ja tarkastella sitä vain puolustuspoliittisesti. Yksi toinenkin käsite on siteerattu hieman oudolla tavalla: Donal Rumsfeldin Rii'assa esittämä "suvereeni demokratia" eli kansansuvereniteettiin perustuva kansanvalta. Sehän alunperin tarkoitti sitä, että Latvialla, Liettualla ja Virolla on oikeus toimeenpanna valtioalueillaan sellaista kansanvaltaa, jonka ei tarvitse miellyttää naapurimaita.
Tuo lähiulkomaatarina oikein väritettynä palvelee bzrezinskiläisesti sitä toista ainaan nojaiijaa aidan toisella puolella.
Kysymys lähiulkomaasta ja Venäjän myöntämistä perusteettomista alennuksista tulee esille jälleen talvella, kun Ukrainalla ei ole varaa taaskaan maksaa maakaasustaan ja presidentinvaalit painavat päälle ensimmäisine ja toisine kierroksineen.
Valmista tarinaa lähiuhlkomaista löytyy gigatavuittain hakukoneilla, joten siitä vain suomentamaan, koska uutta näkökulmaa ei tarvitse tuottaa.
Timo Aro:"Baltian maat ovat oivallinen viholliskuvan kohde monessa mielessä. Ei vähiten sen vuoksi, että suuri enemmistö kokee Neuvostoliiton hajoamisen olevan juuri Baltian maiden syytä."
Historiallisesti tällä ei ole relevanssia. Latvia, Liettua ja Viro ovat olleet osa saksalais-venäläistä dialogia vuosisatoja, mutta Venäjän valtion luonteen on määrittänyt Ukrainan osuus Venäjän yhteydessä tai sen erkantuminen. Valko-Venäjä puolestaan on ollut pelkkä kylkiäinen Puola-Liettuan ja Venäjän välisessä dialogissa.
Kannattaa "joidenkin mielipiteiden" lisäksi hieman harjoittaa lähdekritiikkiä ja katsoa niitä kirjoituksia, jotka 1990-luvulla koskivat Neuvostoliiton purkautumista. Tuolloinkin Ukraina mukana olemista pidettiin ratkaisevana.
Se, miten neuvostotasavallat lähtivät, perustuu tietenkin ensisijaisesti Venäjän federaation itsenäisyysjulistukseen Neuvostoliitosta. Olisi melko vaikeaa kuvitella Neuvostoliittoa ilman Venäjän sosialistista federaatiota.
12. kesäkuuta vietetään Venäjän federaation itsenäisyyspäivää.
http://www.calend.ru/holidays/0/0/54/
Hyvä esimerkki niin Venäjän kuin Viron poliittisesti ohjatusta disinformaatiokampanjasta oli ns. patsaskiista pronssisoturista. Dosentti Alpo Juntunen (TS 10.5.2007) on esittänyt mielenkiintoisen teorian patsaskiistasta. Hänen mukaansa venäläiskansalliset piirit tahtoivat patsaskiistan kautta tuoda esiin yhä syvenevän Venäjän ja Viron välisen vastakohtaisuuden. Venäjälle oli suuri yllätys, miten voimakkaasti ja itsepäisesti Viron hallitus halusi tehdä eroa entiseen valloittajaan. Patsaan siirrolla ennen ns. voitonpäivää Viron hallitus näytti linjansa ja toi asian kansainväliselle areenalle. Viro osoitti EU- ja Nato -jäsenyyden käytännön hyödyn, jolloin Putinin hallinnolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa Venäjän etujen vastaiseksi kehittyvä kansainvälinen kiista.
=> Kannattaa muistaa, että tämä artikkeli on kirjoitettu ennen kuin Harjun oikeus ja Tallinnan hovioikeus antoivat tuomionsa siitä, että kyseiset levottomuudet olivat sen verran spontaaneja, ettei muutamaa syytettyä nuorta pidetty vastuullisina kapinasta, vaan heidät vapautettiin syytteistä. Näin ollen maanpuolustuskorkeakoulu Alpo Juntusen sanomalehtinäkemys ei vastaa tämän hetken Viron oikeuslaitoksen tuomiota.
=> Alpo Juntusen oman agenda "riippumattomana" tutkijana on luettavissa varmaan Ruotsin merivoimien ja Yhdysvaltain laivaston papereista. Hän ajaa linjaa, jonka mukana Suomi alkaa vastata Suomenlahden merisulusta Viron, Ruotsin ja Yhdysvaltain puolesta jättämällä maavoimat vähemmille puolustusmäärärahoille ja paasaamalla ylimääräiset merivoimiin: nyt myös sukellusveneisiin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Alpo_Juntunen
Georgiassa ammuttiin juuri "Mainilan laukaukset" Etelä-Ossetiaan.
- Venäjä "pidättää oikeuden" vastatoimiin.
Tuttu kaava, vaikka voissa paistaisi.
Timo Aro:"Lähiulkomaiden nojailun muut muodot ovat liittyneet talous-, kauppa- ja energiapolitiikkaan. Kauppasaarrot, tuotteiden boikotit tai maahantulokiellot, yritysten toiminnan vaikeuttaminen, energia- ja öljyntoimitusten keskeyttäminen jne. ovat taattuja vaikuttamiskeinoja. Varsinkin energiatoimituksilla pelaaminen on osoittautunut mitä parhaimmaksi painostuskeinoksi."
Venäjä pitäisi asettaa saartopolitiikan vuoksi energikauppakieltoon. Jos NATO ja EU toteuttaisivat tämän, Venäjä joutuisi myymään energiansa Kiinalle ja Intialle. Se, että EU eläisi ydinvoimalla, tuuliturbiineilla ja aurinkopaneleilla tarjoaisi sille kurjuuteen johtavan riippumattomuuten Venäjästä ja samalla lisää mahdollisuuksia huudella mediassa.
On suorastaan rikollista, että Euroopan unionin jäsenvaltiot ostavat Venäjältä energiaa, vaikka oikeaoppista olisi sotia niistäkin jouleista muslimien kanssa tai elää vihreästi vaikkapa tuulella.
Parhaillaan Venäjä väittää Georgian tekevän provokaatioita ns. Etelä-Ossetian rajalla - ampuvan rajan ylitse mm. tykistöllä ja kranaatinheitimillä.
Georgia kiistää ampuneensa ja EUn tarkkailijat kertovat, ettei heillä ole mitään näyttöä Venäjän väitteiden puolesta.
Venäjä uhkaa Georgiaa voimatoimilla ellei Georgia lopeta provokaatioita.
Eli Venää ampuu taas "Mainilan laukauksia".
Esitin viime lokakuussa arvioni, että Venäjä hyökkää uudelleen Georgiaan elokuussa 2009. Saa nähdä miten käy.
Venäjä miehittää parhaillaan Georgian kansainvälisesti tunnustettuja Georgian alueita Abhasia, ns. Etelä-Ossetia ja Akhalgor.
Venäjän ns. Etelä-Ossetiaan asettama nukkehallitsija vaatii parhaillaan Georgialta lisää Georgian ikiaikaisia alueita.
Kaitpa se on sitä "aidan rynkyttämistä".
#4: Virolaiset oikeusistuimet hylkäsivät kanteet, koska eivät pitäneet kyseisiä henkilöitä - ketä he nyt olivatkaan? - kykevinä järjestämään tapahtuneen kaltaista mellakkaa.
Spontaaniudesta alkutilanne oli kaukana.
Juhani Putkinen toi esille mielenkiintoisen seikan: Etelä-Ossetian ja Georgian välinen tykistö- ja kranaatinheitintuli. Miksi Suomessa asiaa ei ole otettu esille, vaikka Etelä.Ossetien sota liittyy niin kiinteistä Suomen Etyj-puheenjohtajuuteen Alexader Stubbin ulkoasiainmisterikautena?
Timo Aro:”Kaukasuksen lähiulkomaihin on sovellettu nojailun lisäksi kovempaa rynkyttelyä. Ääriesimerkki on Georgia kesällä 2008, jossa etupiiriajattelu koki uuden renessanssin kiihkeän Georgian vastaisen propagandan ja aseellisen puuttumisen muodossa.”
Kyseessä ei ollut renessanssi, vaan 1992 jatkuneen tilanteen turvaaminen. Saakashvili kuvitteli ilmeisessti alkoholia nautittuaan, että 18 000 sotilaalla voidaan vallata kevysti kahdessa päivässä Etelä-Ossetia ja kolmantena Abhasia, kun Venäjää johtava Putin on olympiakisoissa ja kun Medvedev ei tosiasiassa johda maata.
Toisin sanoen Saakashvili oli liikaa lueskellut brittiläisten ja yhdysvaltalaisten turhien sanomalehtihenkilöiden kremlologista spekulointia ja jättänyt J. K. Paasikiven tapaan hänen varoittamalla tavallaan ”katsomatta karttaan”. Venäjällä on 100 lentokoneen kapasiteetti kuljetuksiin hätätilaministeriöllä ja ilmavoimilla muutama sata lisää. Lisäksi Pohjois-Kaukasian sotilaspiirillä on lähialueellaan noin 200 000 - 300 000 sotilasta.
Mistäpä Georgian ylipäällikkö, joka on hankkinut sotilaallisen kokemuksensa Kiovan valtionyliopiston sotalaitoksen järjestämillä luokkaluennoilla olisi tullut sodankäynnissä ajatelleeksi muuta taistaluvälineistöä kuin huutelun mediaan ja olympiarauhan väärinkäytön.
Vuonna 1941 Puna-armeijan hävityspataljoona poltti (mm. Kautlassa) siviili-ihmisiä elävältä maataloihinsa, koska nämä eivät ymmärtäneet, ettei Neuvostoliitto miehittänyt Viroa. - Nyt tuon siviilien elävältä polttamisen (epä-)suoriksi kannattajiksi ovat ilmoittautuneet suomalaiset punafasistit, heidän joukossaan mm. valtiokirkkomme pappi ja yliopistomme dosentti.
#1
Kiitokset, kiitokset!
Tänään on näköjään keikka Joensuussa.Olisi upeaa päästä katsomaan kerrankin keikalle, mutta eipä taida onnistua 500 km ajomatka enää tässä vaiheessa.
Historia näyttää nakkelevan osaa kansasta äärilaidoille suhtautumisessa Venäjään. On ollut aikoja tosin, jolloin ei ole ollut vaihtoehtoja siinä, miten suhtautua moiseen valtakuntaan.
Mutta NYT! Nyt tämä näyttää olevan jotenkin muoti-ilmiö.
Onneksemme Suomessa on suuri junttikansa: maalaisia ja työläiisä ja hieman muitakin, joilla on jalat aina yleensä maassa. Venäjä on Suomen kauppakumppani, ilmeisesti nykyään jo suurin. Junttikansa ymmärtää ulkomaankaupan ja vaikkapa eläkekertymän välisen yhteyden.
Olennaisinta on jokaisen keskittyä oman valtakuntansa asioihin. Se on käytännöllistä niin. Se kantaa pitkälle.
#7
Georgian sodan "mainilan laukaukset/aidan rynkytys" alkoivat kait jo elokuussa 2007?
Marja Rantanen on merkinnyt muistiin kirjaansa - AIKA AVATA SILMÄT -
Sivulla 58:
"Georgia on viime aikoina ollut kiusaantumiseen asti Venäjän tulilinjalla. Pelkästään elokuun 2007 aikana Georgia ilmoitti kolmasti venäläisen koneen tunkeutuneen sen ilmatilaan. Räikein tapaus lienee Georgiaaan kuuluvan, mutta siitä eropyrkimyksissään Moskovaan tukeutuvan Abhasian alueella 25.elokuuta sattunut lentokoneen putoaminen. Abhasian mukaan kone oli georgialainen "tai amerikkalainen vakoilukone". Georgia puolestaan ilmoitti ilmapuolustuksensa ampuneen venäläisenä pitämänsä sotilaskoneen alas, kun se oli lentänyt Georgian ilmatilaan.
Moskova ei myöntänyt ilmatilaloukkausta.
Elokuun 9:ntenä Georgiaan putosi venäläinen Kh-58-tyyppinen ohjus, joka jäi räjähtämättä. Kaksi kansasainvälistä tutkijaryhmää vahvistivat, että ohjuksen ampui Georgian ilmatilaan lentänyt venäläinen kone.
Venäjälllä johtopäätökset hylättiin "poliittisesti motivoituina".
Samassa luvussa kerrotaan mm, kuinka Mustanmeren rannalla sijaitseva strategisesti tärkeä Abhasia oli NL:n johtajien suosittu lomapaikka. Georgian itsenäistyttyä Moskova on tukenut abhaaseja sotilaallisesti ja päässyt alueen herraksi. Abhasian NL:n aikaiset lomakodit ja kylpylät ovat siirtyneet kovalla rahalla Moskovan rikkaiden haltuun. Venäläisten sotilaiden määrästä aslueella ei ole saatavilla tietoja. Alueen suureen venäläiseen tukikohtaan eivät ulkopuoliset pääse.
Muuten - pidän tätä artikkelia erittäin mainiona. Kiitos, Timo Aro!
#2
"Tuo lähiulkomaatarina oikein väritettynä palvelee bzrezinskiläisesti sitä toista ainaan nojaiijaa aidan toisella puolella"
--> -Se voi olla näin. Tämän ajatuksen, nimenomaan väritettynä, olen valmis ostamaan sinulta.
"Valmista tarinaa lähiuhlkomaista löytyy gigatavuittain hakukoneilla, joten siitä vain suomentamaan, koska uutta näkökulmaa ei tarvitse tuottaa."
--> Kun vaikutat olevan tämän(kin) alueen asiantuntija, osaatko antaa muutaman vinkin tuoreista tutkimuksista hakukoneiden ulkopuolelta "lähiulkomaihin" liittyen? Onko jotain spesiaalia, johon kannattaisi mielestäsi käyttää kallista vapaa-aikaa?
#3
Tarkoitin tämän hetken kontekstista, en historiallisesta näkökulmasta.
#4
Pitää paikkansa artikkelin kirjoitusajankohta, en kiistä!
Juntusen henkilökohtaiseen turvallisuusagendaan en osaa ottaa kantaa. Se on toinen asia.
”Georgia on viime aikoina ollut kiusaantumiseen asti Venäjän tulilinjalla. Pelkästään elokuun 2007 aikana Georgia ilmoitti kolmasti venäläisen koneen tunkeutuneen sen ilmatilaan.
=> Muistaakseni yhden kerran Venäjä järjesti pienen ylilennon Lavrovin mukaan "jäähdyttääkseen Tbilisin kuumapäitä".
Räikein tapaus lienee Georgiaaan kuuluvan, mutta siitä eropyrkimyksissään Moskovaan tukeutuvan Abhasian alueella 25.elokuuta sattunut lentokoneen putoaminen. Abhasian mukaan kone oli georgialainen ”tai amerikkalainen vakoilukone”. Georgia puolestaan ilmoitti ilmapuolustuksensa ampuneen venäläisenä pitämänsä sotilaskoneen alas, kun se oli lentänyt Georgian ilmatilaan. Moskova ei myöntänyt ilmatilaloukkausta.
=> Tästä ei taidettu järjestää kansainvälistä tutkimusta.
Elokuun 9:ntenä Georgiaan putosi venäläinen Kh-58-tyyppinen ohjus, joka jäi räjähtämättä. Kaksi kansasainvälistä tutkijaryhmää vahvistivat, että ohjuksen ampui Georgian ilmatilaan lentänyt venäläinen kone.
=> Ongelmana oli vain se, että Georgia hävitti todisteet ennen kuin tutkijaryhmät ehtivät paikalle. http://en.wikipedia.org/wiki/2007_Georgia_missile_incident
Venäjälllä johtopäätökset hylättiin ”poliittisesti motivoituina”.
=> Tämä on ymmärrettävää siksi, että Georgia hävitti todisteet.
Samassa luvussa kerrotaan mm, kuinka Mustanmeren rannalla sijaitseva strategisesti tärkeä Abhasia oli NL:n johtajien suosittu lomapaikka. Georgian itsenäistyttyä Moskova on tukenut abhaaseja sotilaallisesti ja päässyt alueen herraksi. Abhasian NL:n aikaiset lomakodit ja kylpylät ovat siirtyneet kovalla rahalla Moskovan rikkaiden haltuun.
=> Kyseessä on lomanviettopaikka ja Abhasian tulonlähde.
Venäläisten sotilaiden määrästä aslueella ei ole saatavilla tietoja. Alueen suureen venäläiseen tukikohtaan eivät ulkopuoliset pääse.
=> Tämä lienee kansainvälinen käytäntö - Suomessakin.
#5 ja #7
Niinpä, aidan rynkyttämistä tämäkin! Mitä sitä hyväksi koettua toimintamallia ja -kaavaa vaihtamaan...tällä kertaa modernisoitu kaava vuosimallia 2009.
Oliko se vasta viime viikolla, kun Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden kävi vierailulla? Hänen viestinsä Georgian parlamentille oli tiivistettynä kai jotain sen suuntaista, ettei ole olemassa sotilaallista ratkaisua Etelä-Ossetian ja Abhasian palauttamiseksi osaksi Georgiaa ja ettei USA ei aio tunnustaa irronneiden osien itsenäisyyttä.Tärkein pointti oli varmaan se, että Yhdysvallat antaa täyden tuen Georgian liittymiselle Natoon.
Timo Aro:”Onko jotain spesiaalia, johon kannattaisi mielestäsi käyttää kallista vapaa-aikaa?”
Haluan vain sanoa, että kaikista Suomen päivystävistä dosenteista juuri Alpo Juntusen ajatukset ovat tuttuja muualtakin kuin Turun Sanomista tai Sotilasaikakauslehdestä.
Alpo Juntusen pätevyysalue liittyy lähinnä Stalinin aikaisiin rikoksiin
http://www.genealogia.fi/emi/siperia/siperiaa.htm
Tässä mielessä hän on samojen vuosikymmenten mies kuin Markku Salomaakin, josta Aimo Massinen antoi ymmärtää, että hän on juoppo, kun hän ilmeisesti tosiasiassa on vain hieman johtajatyyppiä ja olisi ollut valmis komentamaan Turun Sanomien päätoimittajana myös konsernin muiden itsenäisten päätoimittajien journalistisen linjan.
Juntusen kunnaiksi on sanottava, että hän kuuluu niihin Suomen ilmeisesti harvoihin Venäjä-tutkijoihin, jotka osaavat myös venäjää.
Timo Arolle toteaisin, että jos hänelle on tohtorina vapaa-aika jotenkin arvokasta niin kannattaisi ehkä jättää pelkkä Turun Sanomien siteeraaminen Uudessa Suomessa vähemmälle. Kyllä valistuneet Uuden Suomen lukijat löytävät itsekin Alpo Juntusen Turun Sanomista arkistohaulla.
Timo Arolle suosittelisin venäjän kielen opintoja ja http://www.gazeta.ru :a. Oikea tieto Venäjästä tuottaa Jarmo Koposen kaltaisen varovaisen arviointityylin ja huomaavaisuuden tuottaa runsaasti lähdeviitteitä.
#14: Arvelen "Abhasian Tasavallan" olevan Venäjälle jopa strateginenkumppani siltä varalta, että se kaasusotien seurauksena ei saa uusituksi Sevastopolin laivastotukikohtasopimusta Ukrainan kanssa. - Sehän päättyy vuoteen 2017.
#13
Talous, politiikka ja ihmisoikeudet sopivat tunnetusti huonosti samaan yhtälöön. Kun yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen suuntaan...
Tuskin Venäjästä muoti-ilmiötä saa, mutta eikö se ole hyvä, että käydään mahdollisimman avointa ja monipuolista keskustelua? Äärilaitojen kautta tullaan yleensä keskelle ja löytyy enemmän yhteisiä kuin erottavia tekijöitä. Luulisin, että meillä on historiassa aika huonoja kokemuksia niistä ajoista, jolloin keskustelua ei ollut mahdollista käydä kuin äärioikeiston tai -vasemmiston ehdoilla.
"Timo Arolle suosittelisin venäjän kielen opintoja ja http://www.gazeta.ru :a. Oikea tieto Venäjästä tuottaa Jarmo Koposen kaltaisen varovaisen arviointityylin ja huomaavaisuuden tuottaa runsaasti lähdeviitteitä. "
Olisi tosiaan hyvä tutustua Venäjään ennenkuin tohtorin arvovallalla sanoo aihepiiristä kovinkaan kummoisia. Maata ei voi tuntea, JOS ei osaa edes venäläistä mediaa seurata. Eikö vihreään liikkeeseen kuulu jonkinlainen ajatus mennä ruohonjuuritasolle, olen ymmärtänyt niin.
"Talous, politiikka ja ihmisoikeudet sopivat tunnetusti huonosti samaan yhtälöön."
- niinhän tuo varmaankin on. Auttaisimmeko me niiden kansojen heikoimpia edes, jos lopettaisimme kaupankäynnin...se on toinen asia. Venäjä ei kumminkaan ole maailman pahin valtio, ehkäpä se köllöttelee jossain keskivaiheen paremmalla puolella kumminki.
#13: Suomessa olevaan venäläisvähemmistöön kannattaa suhtautua "suomalaiskansallisia" perinteitä noudattaen eli varauksellisesti ja epäluuloisesti. Tuskin se on kuitenkaan ns. 5. kolonna, sillä eihän sitä tarvita, kun "avunpyytäjiä" löytyy ihan omasta lafkasta.
#23: "Venäjä ei kumminkaan ole maailman pahin valtio, ehkäpä se köllöttelee jossain keskivaiheen paremmalla puolella kumminki."
Tänä kesänä tehdyt kansainväliset tutkimukset luottamus-, uskottavuus- ym. alalla kertovat mm. että Venäjän johtaja Vladimir Putin jäi toiseksi viimeisen, Iranin presidentti Ahmadinejad jälkeen, presidentti Medvedev nauttii luottamusta suurvalloista ainoastaan Intiassa jne. jne.
Venäjä ei ole paha, koska se ei ole todellinen vaikuttaja maailmassa, painoarvoaan suurempi toki.
Minäkö se olin tuo 13. No niinpä tietysti.
Tynkäkarjalan Antti, en ole ihan varma ymmärsinkö mitä tarkoitit.
Isäni opetti minulle, että aivan sama vaikka olis ukko-mustilainen...että sillä asenteella tulisi kumminkin jokaiseen ihmisolentoon ensitöikseen asennoitua. että se se olisi viksua ikäänkuin....Voihan se joskus olla käytännössä vaikeaa, mutta se on kristillinen lähtökohta kumminkin.
Sitäpaitsi, jos sattuu olemaan vastakkaista sukupuolta j a komea...se helpottaa suhtautumista yleensä...
#14
Kiitokset palautteesta ja kirjalinkistä!
#18
OK
#19
Kyse on kai tässä tapauksessa US-blogin kirjoittamisesta eikä tieteellisestä refereestä.
Venäjän kielen opinnot olisivat kieltämättä tarpeen.
Mielelläni näkisin myös herra Nevan kirjoittavan blogia, kun kerran mielipiteitä ja neuvoja löytyy joka lähtöön kaikille muille. Me tavalliset maallikkobloginpitäjät voisimme käyttää sen jälkeen mestaria vertailukehittämisen kohteena.
# 9. Tapio O. Nevalle
Nytkö vasta huomaat, että Suomen tiedotusvälineet seuraavat Venäjän ja sen lähiulkomaiden Venäjään liittyviä tapahtumia heikosti? Paljon mielenkiintoisia tapahtumia jää uutisoimatta Suomessa toisin kuin esim. Virossa tapahtuu. Mistähän tämä mahtaa johtua?
Kansainvälinen disinformaatio on vaikuttanut ja vaikuttaa uutisointiin Suomessa. Erityisesti näin on ollut Georgian kohdalla. Georgian 1990-luvun alun tapahtumista annettiin Suomessa täysin väärä kuva. Tätähän meillä ei ole vieläkään edes median toimesta tunnustettu.
Objektiivista kuvaa tämän päivän tapahtumista Georgiassa on ehkä helpompi saada kuin 1990-luvun alkupuolella, jolloin kansainvälinen disinformaatio maan tapahtumista oli yhdensuuntaista. Tällä hetkellä mikään yksi totuus ei vallitse uutisointia Georgiasta, koska Venäjä ja USA:n käytännön pyrkimykset eivät ole Georgiassa enää samansuuntaiset 1990-luvun tapaan. Lisäksi uudet mediat mahdollistavat entistä vapaamman tiedonvälityksen suoraan paikan päältä esim. internettiä käyttäen.
Tosin tavallisen Matti Meikäläisen asema ei ole yhtään helpottunut. Suomen ulkopoliittinen johdolla on tämän hetken Georgian tapahtumiin mahdollisesti asennoitumisvaikeuksia, koska Venäjän ja USA:n intressit ovat alueella vastakkaiset. Sen vuoksi kansalle ei ole helppo enää antaa yksiselitteistä (oikeaa tai väärää) selitystä tapahtumille. Siksi alueen tapahtumista vaietaan, mikä ehkä heijastuu myös median uutisointiin. Matti Meikäläinen joutuu siis itse ottamaan asioista selvää, kuten jotkut tekeekin.
Ryssäviha leviää täällä ja muistuttaa jo 1930-luvun tilannetta. Silloin kävi huonosti, vaikka suojeluskunnat olivat opettaneet hyväkuntoiset ja fyysisesti vahvat maalaismiehet ampumaan hyvin.
Nykynuoret eivät pysty sotimaan ja elämään maastossa. Tämä pitää muistaa, kun kerjätään verta nenästä.
Suomi on kuulunut USA:n johtamaan koalitioon jo kauan, mutta kansalle sitä ei suoraan sanota. Georgian sodassa Venäjä huomasi millä puolella Suomi = Stupid on ja sillä on negatiiviset seuraukset Suomelle.
29.kävi huonosti?
aiheutettiin suunnattomat miestappiot r-----n pirulle,,ei niinkään huonosti käynyt,,itsenäisyys säilyi,eikä kommaripirut päässeet suomessa valtaan!
Kansamme puolustustahto on edelleen korkea-olemme valmiina kaikkeen!
"Suomi on kuulunut USA:n johtamaan koalitioon jo kauan, mutta kansalle sitä ei suoraan sanota. Georgian sodassa Venäjä huomasi millä puolella Suomi = Stupid on ja sillä on negatiiviset seuraukset Suomelle. "
Eipähän NATO-jäsenyys tule sitten venäläisille yllätyksenä jos he kerta tietävät millä puolella Suomi on.
" Lähiulkomaat ja kaukoulkomaat ovat eri asemassa Venäjän politiikassa. Mikä lieneekään Suomen asema tässä ajattelussa? Tämä johtaa vaikean kysymyksenasettelun juurelle: Onko Suomi lähiulkomaa, kaukoulkomaa vai jotain siinä välissä? Etupiiriä vai ei? Entä kannattaako Suomen hoitaa Venäjä-suhteensa kahdenkeskisesti vai EU:n kautta? "
Tapasin 2000-luvun alussa silloin noin 50-vuotiaan yleisesikuntaeverstiluutnantti evp Pauli Lähteen (sittemmin edesmennyt) ja hän kertoi vapaasti omia näkemyksiään Venäjästä. Pauli Lähde oli 1990-luvulla upseeristomme parhaimpia Venäjä-asiantuntijoita. Hän oli mm. vuonna 1986 opiskellut Frunzen Sota-akatemiassa sekä toiminut apualaissotilasasiamiehenä Moskovassa vuosina 1992-1994 ja kääntänyt merkittävän määrän venäläistä ohjesääntökirjallisuutta suomeksi.
Erityisen kirkkaana on jäänyt mieleeni Pauli Lähteen käsitys Venäjästä:
"Ryssään ei voi koskaan luottaa".
Miten sitten Venäjän suhteen kulloinkin toimimme, niin Pauli Lähteen käsitys Venäjästä kannattanee pitää kirkkaana mielessä. Uskon, että Pauli Lähde kuitenkin piti venäläisistä.
Ei-vasemmistolaiset ovat varmasti samaa mieltä siitä, etta kommunismin ja bolshevikkien vääryydet pitää korjata - eli Baltian maat takaisin Venäjän imperiumille.
Eikö tämä ole selvää vihatekstiä? Kukahan sitä Suomen ja Venäjän välistä aitaa oikein rynkyttää. Jos se kaatuu päälle, niin eikö se ole sinun ja yksinomaan sinun syytäsi. Kukaan muu sitä ei rynkytä ( no tukemasi Putkinen).
#34
Ole ystävällinen ja perustele, mikä ei mielestäsi pidä paikkaansa tai mistä olet eri mieltä? Disinformaatiosta, kauppa- ja energiapolitiikasta jne.? Lähiulkomaat -käsitteestä ja sen sisällöstä? Perustelut vievät keskustelua paremmin eteenpäin.
Ehkäpä Venäjä muuttaa muotoaan suomalaisille liian nopeasti.90 luvulla kun Venäjä oli heikko niin suomessa oltiin hiljaa vanhasta muistista.Nyt kun karhu nousee taas seisomaan niin suomessa luullaan edellen sen olevan heikko.
#36
Hyvä huomautus. Aron ja co. ansiota mahdollisesti taas jäämme ihmettelemään Mainilan laukauksia. Melkoinen turvallisuusuhka!
Ilman NATO ja EU-jäsenyyttä baltian maat voisivat olla nyt normaaleja itsenäisiä valtioita. Nyt ne ovat USA:n kaukolähimaita jotka patsastelevat kuin isojen leikkeihin päässeet pikkupojat. Mahdollisessa suuressa kriisissä toiveet kaukokaveri Yhdysvaltojen tuesta on vain toive. Onnea baltian maille, sitä ne tarvitsevat kun järkeäkään ei ole.
Venäjän valtio on pahis, ei Venäjän kansa. Venäjän valtio on laajentumishaluinen ja siihen on koodattu erittäin aggressiivinen itsesuojeluohjelma.
Kaikki länsimaiden energia pitäisi keskittää Venäjän kansan vahvistamiseen valtion kustannuksella. Mitä vahvempi kansa suhteessa valtioon, sitä turvallisempi Eurooppa. Euroopan kannattaisi tarjota reilusti opiskelupaikkoja etenkin humanistisissa tiedekunnissa venäläisille. Tulisi lisätä ruohonjuuritason propagandaa kansalais- ja ihmisoikeuksista. Venäjän kansaa tulee sivistää demokratian olemuksesta, jolloin valtiovallan ja oligarkkien ote kansasta ja taloudesta heikkenisi.
Venäjällä puhuu vieläkin valta ja voima ja se on aina turvallisuusriski lähialueille.
Ilmiössä on jotain samaa kuin USA:ssa ja Bushin hallinnossa, jossa kansa demonisoidaan valtion mukana. Typerät Euroopplaiset leimasivat koko Yhdysvallat kansoineen imperialistiseksi cowboy-tyranniaksi. Siinä meni lapsi pesuveden mukana, kun unohdettiin, että maassa on kuitenkin kymmenien miljoonien ihmisarvot tuntevien liberaalien ryhmä, jotka eivät todellakaan hyväksyneet maansa toimia Irakissa.
#39
Täsmälleen samaa mieltä.
Kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen kaikin tavoin avainasia.
Jälleen ovat tiltut liikkeellä propagandoimassa itsenäistä Georgiaa vastaan eri blogeissa, kun Venäjä kalistelee sapelia Georgiassa (miehittämillään alueilla) ja sen rajoilla sekä mahdollisesti valmistelee hyökkäystä maahan. Ainakin Georgia on näin väittänyt ja myös Venäjän yhdessä oppositioryhmässä hyökkäystä ennustettiin aijemmin jo heinäkuulle. Jotain selityksiä kaipaavaa alueella on joka tapauksessa tapahtumassa.
NATO:sta on tiltu jakanutt täysin väärää tietoa antamalla ymmärtää, että missä NATO niin siellä on sota sekä köyhyys ja kurjuus.
Missään NATO-maassa ei tiettävästi sodita tällä hetkellä ja kansainvälinen terrorismikin on kohtuullisen hyvin hallinnassa. II ms:n jälkeen Euroopan länsimaat ovat saaneet nauttia jatkuvasta rauhasta oman maaperänsä osalta USA:n, NATO:n ja EU:n ansiosta. Käytännössä NATO lienee onnistunein rauhanliike Euroopassa II ms:n jälkeen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen NATO on osallistunut merkittäviin kriisinhallintatoimiin Balkanilla ja Afganistanissa. Köyhyyttä ja kurjuutta vanhoissa NATO-maissa on muita maita niukemmin.
Jos Georgia olisi NATOn jäsen, niin Venäjä tuskin uskaltaisi hyökätä maahan NATO:n turvatakuiden vuoksi. NATO:n ilmavoimilla venäläiset olisivat täysin lyötävissä Georgian rintamilla ja NATO:n ilmaherruus tekisi Venäjän maavoimien operaatiot huomattavan vaikeiksi ja tappiollisiksi. NATO-maat eivät kuitenkaan halua konfliktia Venäjän kanssa. Siksi Georgiaa ei ole vielä otettu NATOn jäseneksi, jotta Venäjää ei provosoitaisi millään tavalla. Venäjän runsaalla ydinasearsenaalilla lienee asiassa oma merkittävä osansa.
Georgian presidentti Mihail Saakashvili pysynee Georgiassa vallassa siksi, että hänelle ei ole olemassa varteen otettavaa vaihtoehtoa opposition hajanaisuuden vuoksi. Vuonna 2008 hävitty Georgian sota ilmeisesti ainakin väliaikaisesti heikensi Saakashvilin asemaa. Saakashvililla on kuitenkin kansan vapaissa vaaleissa antama mandaatti ja USA:n tuki.
Venäläisjoukot Etelä-Ossetiassa ovat ikkäänkuin "Porkkalan tukikohta" lähellä Georgian pääkaupunkia Tbilisia. Siksi Georgia tulee olemaan jatkossakin suuressa vaarassa. Venäjän intresseissä tuntuu olevan jännityksen ylläpito Georgian alueella. Georgian separatistiset alueet ovat olleet, ovat ja tulevat ainakin toistaiseksi vielä vuosia olemaan siihen oiva väline.
En ymmärrä, että mikä irvailun aihe se on joillekin blogikommentoijille, että Georgia on sotilaallisesti heikko Venäjään nähden? Niinhän oli Suomikin, kun Talvisotaan jouduttiin.
Georgia on kehittänyt asevoimiaan NATO-mallin mukaisesti niin kuin Suomikin osittain. NATO-mallin mukaisella pienen maan palkka-armeijalla on vaikeuksia torjua Venäjän asevoimien strateginen isku tilanteessa, missä NATO-apua tai USA:n apua ei ole saatavissa.
Suomettumispolitiikalla Georgia ehkä voisi liennyttää suhteita Venäjään, mutta georgialaiset vallanpitäjät eivät taida myöntyvyyspolitiikaan taipua. Pakkoa siihen ei ilmeisesti tunneta ja usko lännen apuun ja sen voimaan on vielä olemassa. Suomalainen tarkastelukulma alueen tilanteeseen voi olla hyvinkin virheellinen.
Virossa on uutisoitu Tshetshenian parlamentin puhemiehen ja tsetseeniseparatistien Euroopan edustajan tavanneen Norjassa. Tapaaminen oli järjestetty Ramsan Kadyrovin toimeksiannosta. Suomessa en ole huomannut asiaa uutisoidun. Mikä liittymäpinta tapaamisella on Georgian tulevien tapahtumien suhteen vai onko kyseessä vain Tsetsenian sisäisen vastarinnan rauhoittamispyrkimyksestä, niin on vaikea sanoa. Kuitenkin nimekkäitä tsetseenipäälliköitä on osallistunut Georgian sotiin niin 1990-luvun alussa kuin 2008 ja he ovat taisteelleet Georgiaa vastaan. Georgia ei ilmeisesti enää vuosiin ole sallinut tsetseeniseparatistien toimintaa (lepoa yms.) alueellaan. Kaukasuksen alue lienee aikamoinen ruutitynnyri, joka voi otollisessa tilanteessa räjähtää laajemmaksikin konfliktiksi (= useita uusia asellisia konflikteja).
Venäjän toimet Georgiassa voivat olla geostrategisesti ajatellen ymmärrettäviä, mikä ei tee niitä kuitenkaan millään tapaa hyväksyttäviksi. Georgian tulee itsenäisenä YK:n jäsenmaana saada valita oma tiensä ja säilyttää alueellinen yhtenäisyytensä. Venäjän sotilaallisesti miehittämät alueet tulisi saattaa ylimenokaudeksi kansainvälisen yhteisön valvonnan (hallinnon) alle ja alueelle tulisi sijoittaa esim. YK:n tai EU:n rauhanturvajoukkoja. 1990-2000-lukujen Georgian sotapakolaisten pitäisi saada palata koteihinsa. Vasta ajan myötä voidaan tehdä pysyvä päätös separatistialueiden tulevaisuudesta. ETYJ:llä on ollut alueella vain raportoijan rooli.
Toivottavasti Suomen presidentti Tarja Halonen ottaa Georgian tilanteen oikealla tavalla esille tavatessaan Venäjän presidentti Dimitri Medvedevin ensi tiistaina Sotsissa.
Erityisesti Juhani Putkista pitää kiittää siitä, että hän yrittää parhaansa mukaan välittää tietoa Georgian tapahtumista. Venäjän propagandakoneisto on niin tehokas, että ilman Putkisen kaltaisia yksityisiä toimijoita meidän suomalaisten kuva Georgian tapahtumista voisi jäädä vajaaksi eli venäläisväritteiseksi.
Moni blogikommentoija tuntuu hyvin omaksuneen Venäjän näkemyksen, että georgialaiset on pahiksia ja venäläiset sekä osseetti-/abhaasiseparatistit hyviä. Totuutus ei varmaan ole ihan yksioikoinen kumpaankaan suuntaan.
Toivottavasti elokuvaohjaaja Renny Harlin tajuaa ottaa Juhani Putkisen sotilaalliseksi asiantuntijaksi Georgian sotaa käsittelevään elokuvaprojektiinsa, joka käynnistyy syksyllä. Taitaa Georgia-elokuva olla kansainvälisesti nyt Mannerheim-elokuvaa tärkeämpi.
Valtavan ihanaahan se olisi kuulua Turkin ja Georgian...ja mitä niitä nyt onkaan...muslimienemistöisen Britanian kanssa samaan sotilasliittoon.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 46 kommenttia